Adoptiota harkitsevalle

Adoptio on hieno tapa tulla perheeksi! Sen rikkautta on perheytymisen tuoma onni sekä turvallisten vanhempien ja kodin saaminen lapselle. Adoptioprosessin lopputuloksena on omia lapsia ja oikeita vanhempia eli perhe kaikessa ainutlaatuisuudessaan.

Mietitkö perheytymistä, lastenhankintaa, ja adoptio kiinnostaa sinua vaihtoehtona? Löysit oikeaan paikkaan! Täältä löydät tarvitsemaasi tietoa!

Adoptioprosessi alkaa aina neuvonnalla

Adoptioprosessi aloitetaan Suomessa aina neuvonnalla. Neuvontaan hakeutuminen ei vielä velvoita mihinkään, eli senkin aikana saa vielä tunnustella, onko adoptoiminen itselle sopiva tapa perheytyä.

Koska adoptio on lastensuojelullinen toimenpide, joka tehdään lapsen edun nimissä, arvioidaan tulevia adoptiovanhempia monelta eri kannalta. Ensi alkuun vieraan ihmisen kanssa hyvin henkilökohtaisista asioista puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta neuvonnan kuluessa neuvontaa antavasta työntekijästä tulee jo sangen tuttu. Parhaimmillaan saat mahdollisuuden käsitellä ja jäsennellä kokemuksiasi monelta elämän osa-alueelta.

Neuvonnan aikana perhe saa tietoa adoptioprosessista (katso adoptiopolku sivuillamme), adoptioon liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeudellisista kysymyksistä.

Kuinka kauan adoptiolasta pitää odottaa?

Odotusaika kestää yleensä vuosia, vaikkakin prosessien pituudet vaihtelevat melko lailla. On prosesseja, joissa lapsi tulee kotiin alle parin vuoden päästä paperien lähettämisestä, jotkut odottavat useampia vuosia. Yleensä jo neuvonnan aikana hakijalle / hakijoille selviää, mikä kohdemaa olisi omien vahvuuksien mukainen. Ikä, avioliiton kesto, terveys ym. seikat vaikuttavat siihen, mitkä maat voivat tulla kohdallasi kyseeseen. Näistä saa tietoa palvelunantajilta. Kullakin kohdemaalla on oma, keskimääräinen odotusaika, mutta kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä.

Odotusaikaan vaikuttavat kokonaistilanne hakijana, sekä hakijan omien voimavarojen mukaan määritellyt toivotun lapsen mahdolliset kehitykseen ja terveyteen liittyvät erityistarpeet ja diagnoosit (palvelunantajan kanssa täytettävä tausta- ja terveystietolomake).

Tilanteet voivat muuttua prosessin aikana esim. luovuttavan maan olosuhteissa, ja odotus venyä hakijoista riippumattomista syistä. Silloin ovat läheisten lisäksi hyvänä tukena muut adoptioperheet ja –odottajat, jotka saman kokeneina ymmärtävät usein parhaiten.

Lisäksi odotusaika kannattaa käyttää hyväkseen lukemalla ja käymällä luennoilla, sillä lapsen tulon jälkeinen aika voi olla niin intensiivistä, että valmistautumisesta on paljon hyötyä. Toki vanhemmaksi kasvetaan adoptioperheessäkin olemalla ja elämällä lapsen kanssa, mutta etukäteisvalmentautumisesta ei ole haittaa.

Adoptioperheet tukee odotuksen aikana monin tavoin! Esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on paljon tietoa ja omakohtaista kokemusta adoptioprosessin eri vaiheista. Yhdistyksellä on myös ryhmiä kymmenillä paikkakunnilla ympäri Suomen. Jäseneksi liittyminen käy helposti nettisivujemme kautta.
Älä arastele lähteä mukaan toimintaan, vertaistuki on kullan arvoista!

Millainen adoptiovanhemman pitää olla?

Adoptiovanhemmaksi pyrkivän ei tarvitse olla superihminen. Vanhemmaksi hyväksytään tavallisia aikuisia ihmisiä, joiden elämä on kunnossa ja tilanne sopivan tasainen, jotta traumataustaisen lapsen on hyvä asettua perheeseen.

Adoptiolain (22/2012) mukaan adoptiovanhemman tulee olla 25 vuotta täyttänyt ja lapsiesityksen tullessa korkeintaan 49-vuotias. Muut kuin aviopuolisot eivät voi yhdessä adoptoida lasta, mutta lapsen voi adoptoida myös yksin. Tämä tarkoittaa sitä, että avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eivät voi adoptoida lasta yhdessä. Jos elät avoliitossa, pohtikaa naimisiin menemistä. Toisaalta jos toinen puolisoista on jo lähellä adoptiovanhemman yläikärajaa (49 vuotta lapsiesityksen tullessa), voi nuoremman puolison olla järkevämpää adoptoida yksinhakijana ja toteuttaa perheen sisäinen adoptio myöhemmin.

Mikään taho Suomessa ei voi prosessin etenemiseksi vaatia lääkärintodistuksia lapsettomuudesta tai lapsettomuushoidoissa käymisestä. Biologinen lapsettomuus ei ole adoptoinnin edellytys. Kotimaan adoption edellytyksenä on kuitenkin tahaton lapsettomuus, ja esimerkiksi biologiset lapset ovat este kotimaasta adoptoimiselle. Kansainvälisistä kontakteista suuri osa hyväksyy myös perheet, jotka lähtevät suoraan adoptioon tai joissa on ennestään biologisia lapsia. Jotkut kontaktit ulkomailla saattavat kuitenkin vaatia lapsettomuustodistuksen.

Jos adoptionhakija on tuomittu lapseen kohdistuvasta rikoksesta, on se este adoptioluvan myöntämiselle. Se on myös pätevä syy keskeyttää neuvonta jo ennen adoptioluvan hakemista.

Kaikki muut seikat ovat vähemmän yksiselitteisiä ja on neuvontaa antavan sosiaalityöntekijän tehtävä arvioida niiden vaikutusta hakijan/hakijoiden kykyyn toimia vanhempana. Hakijan oikeutena on toimittaa erityislääkärin arvio (lausunto) omasta tilastaan sosiaalityöntekijän päätöksen avuksi.

Miten voin valita kohdemaan? Entä kotimaan adoptio?

Yleensä jo neuvonnan aikana hakijalle / hakijoille selviää, mikä kohdemaa olisi omien vahvuuksien mukainen. Ikä, avioliiton kesto, terveys ym. seikat vaikuttavat siihen, mitkä maat voivat tulla kohdallasi kyseeseen. Näistä saa tietoa palvelunantajilta – Interpedialta ja Pelastakaa Lapset ry:ltä.

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 30-50 lasta ns. vieraslapsiadoptioon ( = muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyään myös kotimaan adoptioon tarvitaan virallinen sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja Valviran myöntämä adoptiolupa.

Vaikka adoptoitu lapsi ei vaihtaisi kieltä tai kulttuuria, on taustalla monia samoja kysymyksiä kuin ulkomailta adoptoitujen perheissä.

Kotimaisessa adoptiossa lapsen sijoittaa kunta tai Pelastakaa Lapset ry.

Millaista on arki adoptioperheessä?

Suurin osa adoptioperheistä elää aika tavallista lapsiperhearkea – joka kodissa kamppailaan samalla tavoin kurahousujen pukemisen, karkkipäivien ja ruutuajan kanssa! Joskus onkin vanhempana vaikea tietää, mikä johtuu lapsen persoonasta tai kehitysvaiheesta, ja mikä taas adoptiosta.

Kannattaa kiinnittää huomiota vuorovaikutuksen rakentamiseen. Joskus voi olla hyödyllistä saada palautetta omasta tavasta leikkiä ja olla lapsen kanssa joltain ulkopuoliselta – vaikka vaan siksi, että huomaa itsekin kehitysaskeleet. Verkossa on saatavilla materiaaleja lapsen kannustamiseen positiivisella huomiolla. Myös jotkut kunnat ja perheneuvolat järjestävät erilaisia ohjattuja ryhmiä vanhemmuuden tukemiseen, neuvonnanantajallakin on hyviä vinkkejä.

Adoptiovanhemmat voivat kokea välillä kiusalliseksi ja rasittavaksikin olla vastaamassa jatkuvasti kysymyksiin adoptiosta yleisesti, tai juuri omasta perheytymisen tai lapsen tarinasta. (On mukavaa, jos tietous adoptiosta perheytymisen tapana leviää, mutta kenenkään velvollisuus ei ole informoida kaikkia, perheillä on oikeus vetää itse omat yksityisyyden rajansa.) Siksi voi tuntua helpommalta mennä erityisesti adoptioperheille järjestettyyn vanhempi-lapsi -toimintaan mukaan, jotta oma lapsi ei vertaudu muihin samanikäisiin lapsiin.  Katso siis kokoontuvat ryhmät -sivultamme, löytyykö läheltä sinua jokin ryhmä!

Adoptioperheet ry ja Kaikkien perheiden Suomi -hanke koordinoivat verkostotyötä, joka tähtää kansallisen adoptio-ohjelman saamiseksi Suomeen. Ohjelmassa on tarkoitus visioida millainen adoptiomaa Suomi on kotimaassa ja kansainvälisesti adoptoiduille lapsille ja heidän perheilleen. Lisäksi ohjelma linjaisi parhaita käytäntöjä ja niiden toteuttamistapoja adoptiolain (22/2012) hengessä. Tällaisia adoptio-ohjelmia on maailmalla mm. Iso-Britanniassa

X