Adoptoidulle

Adoptiosta puhutaan nykyään avoimemmin, myös perheiden kesken ja adoptoidulle itselleen. Saman asian kokeneet, vertaiset, ovat korvaamattomia peilauskumppaneita, kun aikuinen uudessa elämänvaiheessa jälleen, tai kenties ensimmäistä kertaa, käsittelee adoptiota omasta näkökulmastaan. Usein adoptoidun taustaan liittyy puuttuvia palasia, joihin ei kenties koskaan saa vastausta.

Adoptio pohdinnan aiheena saattaa aktivoitua, kun aloittaa parisuhteen, sellainen päättyy tai adoptoitu perustaa oman perheen. Oman lapsen saaminen antaa myös puuttuvia paloja identiteettiin ja on usein ainoa tuttu biologinen sukulainen.

Aikaisemmin adoptiosta vaiettiin, ilmeisesti adoptiovanhempien suojelemiseksi ja ajateltu heidän näin tuntevan adoptoidun lapsen enemmän omakseen, osin syntymävanhempien häpeän vuoksi. Tämänhetkisen tietämyksen perusteella tulevia vanhempia kehotetaan jo neuvontavaiheessa puhumaan lapsen kanssa adoptiosta avoimesti heti alusta lähtien, ikätason mukaan. Tällöin adoptoidulla on paremmat edellytykset rakentaa eheä identiteetti.

Meillä kaikilla on tarve rakentaa elämästämme tarina. Adoptoidulla osa tarinan palasista on hukassa. Omaksi itsekseen kasvaminen on elämänmittainen prosessi, mutta adoptoidulla tietyt elämänvaiheet, kuten seurustelusuhteen aloittaminen, oman lapsen saaminen, avioero tai adoptiovanhemman kuolema, saattavat uudelleen aktivoida adoption merkityksen pohtimisen uudesta näkökulmasta.

Osa empii juurtensa selvittämistä, koska ajattelee etsinnän olevan epälojaalisuuden osoitus adoptioperhettä kohtaan ja loukkaavan adoptiovanhempia. Osa empii, koska taustalla on yleensä jokin vaikea elämäntilanne, jonka pohjalta päätös adoptioon antamisesta on tehty.

Lähtökohdat selvitystyölle ovat myös hyvin erilaisia – joillakin adoptoiduilla on nimiä ja paikkakuntia tiedossa, jotkut eivät tiedä kuin löytöpaikkansa.

Osalle jo pelkkä tietojen etsiminen on tapa käsitellä asiaa. Jotkut saavat kaipaamiansa tietoja adoptioon johtaneista olosuhteista, sekä biologisista sukulaisista. Adoptiolain mukaan adoptoidulla on oikeus saada tietoa ja tukea adoption käsittelyyn missä vaiheessa tahansa. Adoptoidulla on oikeus esimerkiksi nähdä kaikki adoptiota koskeva dokumentaatio.

Suomessa sukututkimukseen on harvinaisen hyvät edellytykset, mutta adoptioon liittyen kirkonkirjoihin tehdyt merkinnät ja sosiaalityöntekijöiden dokumentointi tilanteista on hyvin vaihtelevaa tarkkuudeltaan ja sisällöltään.

Nykyaika tarjoaa mahdollisuuksia myös sosiaalisen median muodossa, mutta samannimisiä henkilöitä voi olla useampia, ja yllättävät yhteydenotot voivat joskus aiheuttaa vastustusta. Osa adoptoiduista lähtee selvittämään alkuperäänsä. Jotkut onnistuvat selvittämään tarinansa, ja löytävät syntymävanhempansa, joskus myös biologisia sisaruksia.

Osa adoptoiduista tapaa biologisen vanhemman ja/tai muita biologisia sukulaisia. Yleensä tapaamisiin liittyy paljon monenlaisia tunteita – jännitystä, hylätyksi tulemisen pelkoa, tuomituksi tulemisen pelkoa, mutta myös odotuksia yhteyden löytämisestä, selitysten saamisesta, innostusta.

Vaikka tapaaminen toteutuisikin, se ei aina täytä odotuksia. Se ei välttämättä johda välittömään halaukseen, tai jatkuvaan yhteydenpitoon. Joskus tapaaminen on helpotus – usein asia on mielessä koko elämän adoption kaikilla osapuolilla. Lähes kaikki adoptoidut toteavat tapaamisista, että se on joka tapauksessa ollut merkityksellinen.

Muut adoptoidut ymmärtävät läpikäymiäsi asioita. Vertaisryhmissä voit kertoa omasta tarinastasi ja kokemuksestasi sen verran kuin haluat. Muilta saat myös käytännön vinkkejä taustasi selvittämiseksi.

Lopputöitä ja tutkimuksia adoptoidun näkökulmasta

Haastatteluja adoptoidun näkökulmasta

Muita aikuisten adoptoitujen yhdistyksiä

X